Kesänäyttelyssä Apina ja vesiputous – Tämän ilmaston kuvia sukellettiin luontoon, elämän alkulähteille. Luonnon ilmiöitä tarkasteltiin nykytaiteen teosten muodostamalla aikajanalla, joka tarjosi välineen ihmisen ja luonnon välisen suhteen tarkasteluun. Aikajana nosti esille myös kysymyksiä katsojan ja teoksen välisestä sekä teosten keskinäisestä vuoropuhelusta.

Näyttelyn teokset – taiteilijoiden eri aikoina ja eri tekniikoilla toteuttamat kuvat – saavat merkityksen katsomiskokemuksen kautta. Sara Hildénin taidemuseon pyrkimyksenä oli tarjota kesänäyttelyssään pohdittavaksi ajatuksia luonnosta taiteen kautta ja sen rinnalla. Mitä luonnossa näemme? Miten luonnon koemme? Mitä luonto meille merkitsee?

Yksittäisten luontoaiheiden ohella monet kesänäyttelyn teoksista kuuluivat maisemamaalauksen genreen, joka tekee näkyväksi ihmisen ja hänen elinympäristönsä välisen suhteen. Maisema-aiheen kautta voi tarkastella ympäröivää luontoa koskevien käsitysten ja mielikuvien muutoksia eri aikoina.

Näyttely perustui Sara Hildénin säätiön uushankintoihin viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Esillä oli teoksia lähes 30 taiteilijalta, joita olivat Petri Ala-Maunus, Josef Albers, HC Berg, Tony Cragg, Erno Enkenberg, Andreas Eriksson, Jussi Heikkilä, Timo Heino, Heli Hiltunen, Veikko Hirvimäki, Antti Immonen, Janne Kaitala, Pasi Karjula, Markus Konttinen, Richard Long, Markus Lüpertz, Fabian Marcaccio, Jaakko Mattila, Marika Mäkelä, Leena Nio, Eggert Pétursson, Tamara Piilola, Kimmo Pyykkö, Vesa-Pekka Rannikko, Silja Rantanen, Osmo Rauhala, ROP-taiteilijaryhmä (Tuomo Rosenlund ja Pekko Orava), Jukka Rusanen, Kim Simonsson, Yves Tanguy, Toni R. Toivonen ja Petri Yrjölä