Sara Hildénin elämä ja taide

Älkää nimittäkö minua mesenaatiksi. Sanokaa taiteen ystäväksi. Sillä sitä minä olen ja olen ollut koko aikuisen elämäni, aina siitä lähtien kun nuorena tyttönä ostelin tamperelaisten nuorten maalarien töitä.

Näin sanoi Sara Hildén nimeään kantavan museonsa avajaisissa vuonna 1979.

Sara Hildén (1905–1993) oli muotialan liikenainen, taiteen kerääjä ja kulttuurin ystävä sekä modernin taiteen museon perustaja. Aikakaudelleen poikkeuksellisen itsenäisenä ja määrätietoisena naisena hän toimi edelläkävijänä muodin ja taiteen maailmassa.

LAPSUUS

Sara Hildén syntyi Tampereella 16. elokuuta 1905 vaatimattomiin oloihin. Hänen äitinsä oli torpparintytär Ida Maria Kadell. Isän henkilöllisyyttä ei tiedetä. Sara Hildén sai syntyessään nimekseen Saara Ester Kadell. Vuonna 1909 Ida Maria solmi avioliiton Sääksmäeltä kotoisin olleen Kalle Kustaa Hildenin kanssa ja perhe muutti Sääksmäelle. Silloin myös Sara sai isäpuolen sukunimen Hilden.

Sara Hildén vietti suurimman osan lapsuuttaan isovanhempiensa luona Lempäälässä, jonne hän muutti isäpuolen kuoleman jälkeen 1915. Vaarista, torppari Johan Henrik Kadellista tuli hänen rakkain omaisensa, jota Sara myöhemmin muisteli voimakastahtoisena ja vaativana kasvattajana. Saran isoisä kuoli keväällä 1918, ja hänen äitinsä menehtyi seuraavana keväänä espanjantautiin. Sisällissodan jälkeen keväällä 1919 vain 13-vuotias Sara muutti yksin takaisin synnyinkaupunkiinsa Tampereelle.

Sara Hildénin Säätiön arkisto.

URA VAATETUSALALLA

Aluksi Sara Hildén työskenteli Tampereella kotiapulaisena sekä hetken aikaa myös linja-auton rahastajana. Kesäkuussa 1922 hän pääsi harjoittelijaksi August Walldénin vaatemyymälään Tampereen kylmähalliin, jossa hän myöhemmin jatkoi myyjättärenä vuoteen 1926 saakka. Ura vaatetusalalla eteni, kun Sara sai 20-vuotiaana myyjättären paikan vaatetusliike Puku-Aitasta, joka sijaitsi Kauppakatu 1:ssä ja myöhemmin Hämeenkatu 11:ssä. Matkustaessaan Puku-Aitan edustajana Lapissa ja vieraillessaan Ruotsissa hänen nimensä esiintyi ensimmäisiä kertoja muodossa Sara Hildén.

Puku-Aitassa Sara Hildén työskenteli aina vuoteen 1936 saakka. Vähitellen syntyi myös haave oman liikkeen perustamisesta. Lyhyempiä aikoja Sara työskenteli vaateliikkeissä Porissa, Turussa ja Helsingissä. Vuoden 1939 elokuussa hän palasi Tampereelle ja aloitti Tampereen Pukutehtaan myymälänhoitajana osoitteessa Tuomiokirkonkatu 19. Kesällä 1942 Sara yleni johtajaksi ja sai hoidettavakseen Tampereen Puku Oy:n uuden myymälän Tempon talossa Hämeenkatu 15:ssä.

TAIDEKOKOELMAN SYNTY

Ensimmäiset taidehankintansa Sara Hildén teki jo 1930-luvun puolella tamperelaistaiteilijoilta. Hän jatkoi hankintojaan 1940-luvun puolivälissä tutustuttuaan uusiin taiteilijaystäviin, joihin kuuluivat esimerkiksi keraamikko Rut Bryk (1916–1999) ja kuvanveistäjä Essi Renvall (1911–1979).

ERIK ENROTH

Kesällä 1945 Sara Hildénille esiteltiin nuori taidemaalari Erik Enroth (1917–1975). Sara tarjoutui auttamaan Suomen Taideakatemian koulusta valmistunutta 27-vuotiasta taiteilijaa ja tarjosi tälle kotitalostaan työtilaa. Syksyn kuluessa Sara ja Erik alkoivat viettää aikaa yhdessä. Seurusteluvuosinaan he asuivat välillä eri kaupungeissa, jopa eri maissa. Syyskuussa 1947 Sara osti ensimmäisen omistusasuntonsa Hämeenpuiston kotitalosta, samasta rapusta, jossa hän oli asunut jo vuodesta 1941 asti.

Sara Hildén ja Erik Enroth solmivat avioliiton elokuun 8. päivänä 1949. Aviovaimon nimeksi tuli Saara Hildén-Enroth, mutta etunimi alkoi yhä useammin esiintyä Sarana.

MUOTITALO HILDÈN

Sara Hildén ja Erik Enroth etenivät molemmat urallaan, ja Saran unelma omasta yrityksestä heräsi uudelleen. Vuonna 1952 hän perusti ensimmäisen oman vaateliikkeensä ”Hildénin” kotitalonsa kivijalkaan osoitteeseen Hämeenpuisto 35.

Sara Hildénin liiketoiminta laajeni huomattavasti vuosien mittaan. Lokakuussa 1956 Sara avasi Muotitalo Hildénin uuden myymälän Näsilinnankatu 26:ssa. Vuonna 1957 Sara ja Erik muuttivat uuteen kotiin, Ainanlinnaan Kauppakadun ja Näsilinnankadun kulmaan, jonka ikkunoista Sara näki Muotitalo Hildénin.

Sara Hildén laajensi toimintaansa myös Lahteen olemalla mukana perustamassa sinne vaateliikettä nimellä Karmala & Hildén-Enroth, jonka hän myöhemmin hankki kokonaan itselleen. Vuoden 1958 kuluessa Sara Hildénistä tuli myös Tampereella Aleksis Kiven katu 13:ssa toimivan Muoditar-liikkeen osakas. Syksyllä 1961 hän avasi Tampereen Kauppakatu 12:een toisen Muoditar-liikkeen.

Sara Hildénin Säätiön arkisto.

TAIDEMESENAATTI

Kaikki Sara Hildénin vaateliikkeet menestyivät hyvin. Tärkeä osa liiketoimintaa Sara Hildénille oli ulkomaisen muodin seuraaminen, mihin kuuluivat olennaisesti myös matkat Pariisiin. Matkoillaan hän tutustui muotitalojen uutuuksiin ja teki hankintoja liikkeisiinsä, sekä vieraili myös taidegallerioissa.

Sara Hildénin ja Erik Enrothin avioliitto päättyi eroon 1963. Avioliiton alkaessa rakoilla Sara Hildén löysi itselleen uuden elämäntehtävän: hän alkoi kerätä modernia taidetta. Kauniit esineet, keramiikka ja tekstiilit olivat aina kiinnostaneet Saraa. Taideharrastus oli muuttunut astetta vakavammaksi jo 1940- ja -50-lukujen vaihteessa, kun hän pyrki säilyttämään itsellään kaikki Erik Enrothin teokset omana kokoelmanaan. Sara Hildénillä oli myös varaa kerätä taidetta, sillä muotiliikkeiden menestys loi edellytykset ostotoiminnalle.

Kokoelmansa kartuttamiseen Sara Hildén sai tukea Ateneumin taidemuseon asiantuntijoilta. Hänen hyvä ystävänsä, Ateneumin taidemuseon apulaisintendentti E. J. Vehmas ehdotti, että Sara Hildén ryhtyisi hankkimaan erityisesti ulkomaista nykytaidetta. Sysäyksen nykytaiteen keräämiseen antoi Ateneumin ARS 61 -näyttely, joka merkitsi modernin taiteen läpimurtoa Suomessa. ARS 61 -näyttelystä Sara Hildénin tekemät hankinnat edustivat kansainvälisen nykytaiteen kärkeä.

SARA HILDÉNIN SÄÄTIÖ

Sara Hildénin elämässä alkoi uusi vaihe, kun hän 57-vuotiaana alkoi määrätietoisesti kerätä taidekokoelmaa. Vuonna 1962 Sara Hildén perusti säätiön, jolle hän lahjoitti omistamansa taideteokset. Säätiön tarkoitukseksi hän määritteli kuvaamataiteiden ja niihin kohdistuvan arvonannon ja harrastuksen edistämisen, omistamiensa taideteosten säilyttämisen jälkimaailmalle taidekokoelmana sekä tämän kokoelman hoidon ja täydentämisen.

Seuraavien vuosien aikana kokoelmaa kartutettiin sekä ulkomaisilla että suomalaisilla taideteoksilla. Vuosina 1962–1972 Sara Hildén vieraili kaikissa Venetsian biennaaleissa. Hän kävi edelleen säännöllisesti myös Pariisissa, missä tiukkaan ohjelmaan mahdutettiin gallerioiden, museoiden ja taiteilijatapaamisten ohessa myös johtavien muotitalojen näytökset. Näillä matkoilla hän teki tärkeimmät hankintansa. Tunnetuimpia näistä klassikoista ovat Pablo Picasso, Juan Gris, Fernand Léger, Pierre Bonnard, Alberto Giacometti, Paul Klee, Giorgio de Chirico, Joan Miró, Paul Delvaux, Henry Moore, Francis Bacon ja Giorgio Morandi.

Ateneumin amanuenssi, myöhemmin apulaisintendentti Leena Peltola (1921–2008) oli usein mukana Sara Hildénin taidehankintamatkoilla vuodesta 1964 alkaen. Peltola kuvaili Suomen Kuvalehden haastattelussa vuonna 1985 matkatoveriaan seuraavasti: ”Kukaan ei ole niin väsymätön taiteen katselija kuin Sara Hildén. Kun muut jo uupuvat Sara lähtee vielä kerran näyttelyä kiertämään.”

SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEO

Sara Hildénin Säätiön ja Tampereen kaupungin välillä solmittiin vuonna 1975 sopimus Sara Hildénin taidemuseon perustamisesta ja uuden museorakennuksen rakennuttamisesta. Sopimuksen mukaan kokoelman teokset sijoitettaisiin uuteen museoon Särkänniemeen. Aikaisemmin teoksia oli talletettu useisiin eri kohteisiin, kuten Ateneumin taidemuseoon ja Hatanpään kartanon tiloihin. Uuden Sara Hildénin taidemuseon suunnitteli Pekka Ilveskosken arkkitehtitoimisto, ja sen avajaiset pidettiin lauantaina 10. helmikuuta 1979.

Sara Hildén piti määrätietoisesti oman henkilönsä poissa julkisuudesta ja antoi taiteen puhua puolestaan. ”Kirjoittakaa tauluista, älkää minusta”, hän sanoi yhdessä harvoista haastatteluistaan (Suomen Kuvalehti 42/1985).

Taideasiantuntijoiden avulla Sara Hildén hankki modernismin klassikoita, jotta museo kykenisi tarjoamaan kävijöille yleiskatsauksen 1900-luvun alkupuolen keskeisistä taidehistoriallisista ilmiöistä. Hän osti myös nykytaidetta, jolloin hankinnat liittyivät yleensä museon järjestämiin vaihtuviin näyttelyihin. Sara Hildénin elinaikana hän yksin muodosti säätiön hallituksen. Hänen kuolemansa jälkeen säätiön hallitukseen on kuulunut viisi eri alojen asiantuntijajäsentä. Säätiön toiminnan periaatteet ovat yhä samat, jotka Sara Hildén oli sille aikanaan määrittänyt.

Sara Hildénin Säätiön arkisto.

PROFESSORIN ARVONIMI

Vuonna 1984 Sara Hildénille myönnettiin professorin arvonimi. Hänen ansiostaan Suomessa on kansainvälisen modernin taiteen kokoelma, jonka arvo ja korkea taso tunnustetaan myös ulkomailla. Suomalaisen nykytaiteen kerääjänä hän vaikutti arvostettuna mesenaattina ja erityisesti nuorten taiteilijoiden ennakkoluulottomana tukijana. Säätiön nykytaiteen kokoelma on tarjonnut lähtökohdan myös monipuoliselle näyttely-yhteistyölle, joka on tehnyt mahdolliseksi monet merkittävät sekä suomalaista että ulkomaista nykytaidetta esittelevät näyttelyt Sara Hildénin taidemuseossa.

Professori Sara Hildén kuoli 7.10.1993 Tampereella. Hänen hautakiveensä Kalevankankaan hautausmaalla on kaiverrettu Auguste Renoir’n sanat: ”Kun taide tulee tarpeettomaksi, on loppu alkanut”.

Kirjallisuus:

Kortelainen, Anna: Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää. Gummerus, 2018.

Vuorikoski, Timo: Sara Hildén: Mesenaatin muotokuva. Sara Hildénin taidemuseon julkaisuja 59. Sara Hildénin taidemuseo, 1994.

Sara Hildénin Säätiön arkisto.