Jarmo Mäkilä (s. 1952) kuuluu maamme arvostetuimpiin kuvataiteilijoihin. Monipuolisessa tuotannossaan Mäkilä on käsitellyt yhteiskunnallisia aiheita, maalaustaiteen historiaa, populaarikulttuuria, erotiikkaa ja miestä. Taidemaalarina tunnettu Mäkilä on ansioitunut myös sarjakuvataiteilijana, veistäjänä ja erilaisten installaatioiden tekijänä.

Näyttely jatkoi Sara Hildénin taidemuseon kokoelmataiteilijoiden esittelyä. Museon molemmat kerrokset kattava kokonaisuus käsitteli taiteilijan tärkeimpiä teemoja ja murroskohtia 1970-luvulta tähän päivään. Näyttelyn yhteydessä julkaistiin laajasti kuvitettu näyttelykirja, ja kevään kuluessa museolla kuultiin myös kevyen musiikin konserttien sarja.

Mäkilä on kommentoinut maalauksillaan ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa hän maalasi kuvakollaaseja, joissa hän yhdisti uutiskuvia populaarikulttuuriin. Samoihin aikoihin syntyi muotokuvia punkkareista. Myöhemmin 1980-luvulla hän maalasi toisintoja, joiden lähtökohtana olivat Rubensin maalaukset. Sarja teki hänestä postmodernismin edelläkävijän. Mäkilä käytti värejä ja tekniikkaa, ruiskumaalattua akryylia, jotka korostivat teosten viileyttä.

1990-luvun lopussa Mäkilä julkaisi ensimmäisen kolmesta sarjakuva-albumistaan. Vaihe osoittautui myöhemmän tuotannon kannalta tärkeäksi erityisesti aiheiden osalta. Mäkilä palasi lapsuutensa maisemiin. Tematiikka on ollut keskeinen hänen 2000-luvun maalauksissaan.

Jarmo Mäkilä on osallistunut näyttelytoimintaan Suomessa ja ulkomailla. Yksityisnäyttelyitä hänellä on ollut esimerkiksi Nykytaiteen museo Kiasmassa, Helsingin taidemuseossa ja Amos Andersonin taidemuseossa. Hänen teoksiaan kuuluu keskeisiin suomalaisiin taidekokoelmiin.