”Älkää nimittäkö minua mesenaatiksi. Sanokaa taiteen ystäväksi.”

Sara Hildén (1905–1993) oli tamperelainen liikenainen. Hän omisti muotiliikkeitä Tampereella ja Lahdessa. Menestyvä liiketoiminta antoi hänelle mahdollisuuden paneutua taiteen keräämiseen. Tuloksena syntyi yksi Suomen laajimmista ja merkittävimmistä modernin taiteen kokoelmista. Museon alakerran kokoelmanäyttely Sara Hildén ja klassikot esitteli Sara Hildénin valitsemia kokoelmateoksia ja piirtää taiteen ystävän muotokuvaa.

Sara Hildén tutustui keramiikkataiteilija Rut Brykiin (1916–1999) Yyterissä kesällä 1944. Samoihin aikoihin hän kiinnostui kuvataiteesta. Taideteollisuus herätti Sara Hildénin mielenkiinnon moderniin ja nykytaiteeseen. Avioliitto Erik Enrothin (1917–1975) kanssa syvensi sitä. Vuosikymmenet muodin parissa tukivat Sara Hildénin valmiutta nähdä oman aikansa ilmiöiden arvo ja suhteellisuus. 1940-luvun kuluessa Sara Hildénistä tuli keskeinen vaikuttaja tamperelaisessa kulttuurielämässä. Hänen kodistaan muodostui paikka, jossa kirjailijat, taiteilijat ja teatterilaiset tapasivat toisiaan.

Ulkomaisen nykytaiteen kerääminen alkoi 1961. Samana vuonna Ateneumin taidemuseossa järjestetty nykytaiteen näyttely ARS 1961 Helsinki toi suomalaisen yleisön nähtäville mm. uuden kansainvälisen abstraktin taidesuuntauksen, informalismin. Sara Hildénin näyttelystä omaksumat taidekäsitykset ohjasivat hänen hankintapäätöksiään 1960-luvun alkupuolella.

Sara Hildén teki ensimmäisen matkan Venetsian Biennaaliin vuonna 1962. Tästä alkoi hänen elämässään vaihe, johon kuuluivat matkat merkittävimpiin nykytaiteen katselmuksiin ja neuvottelut eurooppalaisten galleristien kanssa taideteosten saamiseksi Suomeen. Vuosina 1962–72 matkaohjelma oli tiivis. Siihen mahdutettiin gallerioiden, museoiden ja taiteilijatapaamisten ohessa johtavien muotitalojen näytökset.

Vuonna 1962 Sara Hildén lahjoitti yksityiskokoelmansa säätiölle, joka nimettiin hänen mukaansa. Sara Hildénin säätiön kokoelman teosmäärä kasvoi 1960-luvulla nopeasti. Seuraavalla vuosikymmenellä käynnistettiin neuvottelut oman museorakennuksen saamiseksi teoksille. Vuonna 1975 Tampereen kaupungin ja Sara Hildénin säätiön kesken allekirjoitettiin sopimus, joka johti Sara Hildénin taidemuseon perustamiseen. Museo avattiin yleisölle 11.2.1979.

Sara Hildénin taidemuseon syksyn näyttelyyn valitut teokset heijastivat nykyään yli 5000 teoksen laajuisen kokoelman alkutaipaleen, 1960–70-lukujen kansainvälisiä tyylisuuntauksia. Samalla ne kertoivat, miten professori Sara Hildén on valinnoillaan vaikuttanut siihen, miltä taiteen historia kokoelmateosten valossa näyttää.

Näyttelyssä oli mukana 1960-luvun eurooppalaisen kuvataiteen valtavirtauksen informalismin keskeisten mestareiden kuten Zao Wou-Kin ja Rafael Canogarin teokset. Informalismi, ja sen rinnalla konkretismi ja konstruktivismi, saivat 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla seuraajakseen uusrealismin ja pop-taiteen. Kehitysvaiheesta on kokoelmassa useita esimerkkejä, kuten Francis Baconin, Claudio Bravon, Chuck Closen, Howard Kanovitzin ja Edward Kienholzin teokset, jotka tuovat todellisuuden näyttelytilaan konkreettisessa muodossa.

Vaikka Sara Hildénin ensisijaisena tavoitteena oli nykytaiteen kokoelman luominen, hän oli alusta saakka kiinnostunut modernin taiteen klassikoista. Näyttelyssä on edustettuna kokoelman modernin taiteen varhaisempia mestareita, kuten kuvanveistäjät Alberto Giacometti ja Henry Moore sekä taidemaalarit Giorgio de Chirico, Paul Delvaux, Paul Klee, Joan Miró, Giorgio Morandi, Georges Rouault ja Yves Tanguy. Pierre Bonnardin, Juan Gris’n, Fernand Légerin ja Pablo Picasson teokset tarjoavat mahdollisuuden tutustua myös viime vuosisadan alkupuolen taidehistoriallisiin ilmiöihin.