Kimmo Kaivanto
Taidemaalari, kuvanveistäjä, piirtäjä ja graafikko Kimmo Kaivanto (Tampere 1932 – Helsinki 2012) tunnetaan luontoaiheisista ja yhteiskunnallisesti kantaaottavista teoksista sekä ultramariinin sinisestä väristä, ”Kaivannon sinisestä”. Kaivanto opiskeli Taide-teollisessa oppilaitoksessa 1953–54. Taiteellisen työnsä rinnalla hän teki myös julisteita, lavastuksia ja kuvituksia. Kaivannon teokset liittyvät modernin taiteen jatkumoon. Värin, viivan ja viivastojen ohella teoksissa korostuvat muoto, tila ja sommittelu.
Kaivannon taiteilijanuran voi jakaa kolmeen ilmaisultaan erilaiseen jaksoon. Varhainen figuratiivinen vaihe kesti noin vuoteen 1960, minkä jälkeen seurasi informalistinen rikkaaseen viivastruktuuriin perustuva vaihe. Abstraktion takana oli kuitenkin realistinen lähtökohta. Vuoden 1968 jälkeen Kaivannon tuotanto on esittävää ja muotokieli viimeisteltyä. Sisällöltään teokset ovat usein hyvinkin kantaaottavia. Ne ovat sidoksissa taiteilijan käsitykseen todellisuudesta ja hänelle tärkeisiin painotuksiin ajan ilmiöistä ja tapahtumista. Kuvaidean taustalla oli aina oma kokemus ja havainto. Kaivannon keskeinen aihe oli luonto. Sen kautta hän välitti henkilökohtaiset tuntemuksensa, huolensa luonnon tilasta ja ekologisesta tasapainosta. Kaivannon ehkä tunnetuin maalaus Kun meri kuolee II (1973) muistuttaa ympäristöongelmasta. Hiljaisuus (1973) kommentoi paitsi luonnonkatastrofin mahdollisuutta, myös yhteiskunnan tilaa ja globaalia uhkaa.
Kaivannon tuotannossa vallankumous ja kapina, vapaus ja yksilöllisyys ovat osa sisältöä. Hän loi omat merkkinsä ja merkkijärjestelmänsä, joiden kautta toi esille ajatuksiansa. Yksi tunnetuimpia oivalluksia on käden ja yksittäisten sormien käyttäminen symboleina. 1980-luvun jälkeen Kaivannon teokset muuttuivat ilmaisultaan ekspressiivisemmiksi ja sisällöltään henkilökohtaisemmiksi. Kristillisyys symboleineen samoin kuin kiinnostus historiaan ja erityisesti keskiaikaan välittyvät hänen tuotannossaan toistuvasti.
Takautuva näyttely perustui Sara Hildénin säätiön kokoelmaan, jota täydentävät taiteilijan tuotannon kannalta keskeiset lainat muun muassa Kimmo Kaivanto säätiöltä. Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi esillä oli myös Tampereen historiaa käsittelevä tilausteos Tori (1976).
Kokoelmassa on kaikkiaan 128 Kaivannon maalausta, veistosta, piirustusta ja grafiikanvedosta. Sara Hildén toimi hänen mesenaattinaan. Varhaisin kokoelman teos on vuodelta 1961 ja viimeisin hankinta on signeerattu 1992. Kokoelmateosten ohella esillä on tuotannon kannalta keskeisiä täydentäviä lainoja sekä luonnosmateriaalia Kimmo Kaivanto säätiön kokoelmasta. Kimmo Kaivanto teki uransa aikana useita julkisia teoksia mm. Oodi 60 000 järvelle (1972, Helsinki), Tori (1976, Tampere), Nereidi (1985, Helsinki) ja Sininen suora (1990, Tampere-talo). Kaivanto sai Pro Finlandia -mitalin 1972, Vuoden taiteilijaksi hänet valittiin 1982 ja professorin arvonimen hän sai 1995.