Marcel Dzama

Tonight We Dance

New Yorkissa asuvan ja työskentelevän kanadalaislähtöisen Marcel Dzaman yksityisnäyttely Tonight We Dance rakentui tanssiaiheisista teoksista, joissa näkyy hänen vahva alitajuinen maailmansa.

Marcel Dzama (s. 1974, Winnipeg) tutkii kiehtovan ja välittömästi tunnistettavan kuvakielensä kautta todellisen ja alitajuisen häilyvää suhdetta, hyvän ja pahan taistelua sekä vallankäytön moninaisia muotoja. Dzaman teoksissa ihmishahmot, eläimet ja niiden hybridit asettuvat samalle näyttämölle. Rationalismin korvaa unen logiikka ja absurdismi välittää totuuden – paikoin hyvinkin viiltävästi.

Ihmiskunnan historia peilautuu Dzaman teoksissa osana yhteiskunnan nykytilaa ja poliittisia tapahtumia. Ajankohtaisten yhteiskunnallisten tapahtumien ohella aiheet löytyvät saduista ja mytologioista, sarjakuvista ja elokuvista sekä taiteen historiasta. Vaikutteet eri aikakausilta yhdistyvät osaksi nykytodellisuutta sekä unen ja fantasian maailmaa. Erilaiset myyttiset hahmot asettuvat osaksi mitä omituisimpia ja mielikuvituksellisimpia tapahtumia, joiden lähtökohdat ovat todellisuuttamme. Tragedian ohella Dzaman teoksista välittyy huumori.

Dzaman visuaalisina innoittajina ovat toimineet erityisesti 1900-luvun alun kuvataiteen ja avantgarden suuntaukset, kuten dada, surrealismi ja Bauhaus-liike sekä Francisco de Goyan, Francis Picabian ja Marcel Duchampin teokset.

Muutto Winnipegista New Yorkiin vuonna 2004 vaikutti Dzaman teosten sisältöön, aihepiiriin ja mittakaavaan. Aiemmin pienikokoiset, värimaailmaltaan niukat grafiitti- ja vesiväripiirustukset muuttuivat yhä täydemmiksi, värikylläisemmiksi ja hahmoiltaan runsaslukuisemmiksi. Hallitakseen kaaosta Dzama alkoi asetella piirustustensa hahmoja tanssijoiden tapaan näyttämölle, osaksi tarkkaan suunniteltua koreografiaa. Vähitellen tanssista kehittyi yksi keskeinen Dzaman teoksissa toistuva aihe.

Vuonna 2016 Dzama toteutti yhdessä New York City Ballet’n kanssa Hans Christian Andersenin tarinaan perustuvan baletin The Most Incredible Thing. Balettiprojektin jälkeen näyttämö itsessään tuli Dzamalle yhä tärkeämmäksi aiheeksi. Hän alkoi valmistaa puusta pienoisnäyttämöitä pikkuruisine esiintyjineen sekä lavasteita muistuttavia näyttämöiden runkoja, joita täyttävät hänen varhaisemmasta tuotannostaan tutut hahmot.

Näyttely Tonight We Dance esitteli Dzaman teoksia 2000-luvun alusta tähän päivään. Runsas katsaus piti sisällään piirustuksia, maalauksia, kollaaseja, videoita, veistoksia ja installaatioita.